Vasara ja nauloja...

Voi remontin ihanuus ja kurjuus. Ostimme siippani kanssa sijoitusyksiön reilu kuukausi sitten ja koska asunto oli peruskuntoinen (70-luvun talossa) päätimme tehdä siihen remonttia. Ensin mietimme että teemme vain kylpyhuoneremontin, ja että keittiölle ja olo-/makuuhuoneen sekä keittiön lattioille ja oville ei tarvitse tehdä mitään. No, käväisimme Ikeassa ja tajusimme että saisimme hiukan yli 1000 lisäeurolla myös koko keittiön uusittua, joten päätimme tehdä myös keittiöremontin. Mieheni ei pitänyt asunnossa olevasta muovimatosta, joten päätimme laittaa koko asuntoon laminaatin, lukuun ottamatta keittiötä, johon laitettaisiin kaakelilattia. Ovistakaan mies ei pitänyt, joten päätimme vaihtaa nekin – ja karmit tietenkin pitää vaihtaa myös ja samalla oviaukkoja suurentaa, koska tosiaan kyseessä 70-luvun talo jossa 200 cm korkeat ovet, jollaisia ei enää tehdä (tässä olisi mielestäni bisnesidea jollekin: alkaisi valmistamaan 200 cm korkeita ovia, jonka kokoisia oviaukkoja Suomen kerrostalot ovat pullollaan. Jos vanhassa kerrostalossa asuva haluaa vaihtaa asuntoonsa ovet, pitää hänen joko pienentää nykyään myytävää 220cm korkeaa ovea tai suurentaa oviaukkoja). Asunnossa on betoniseinät, joten oviaukkojen suurentaminen ei ole mikään ihan pieni eikä varsinkaan siisti homma. Ja kaikki tietenkin tehdään itse, lukuun ottamatta vesieristyksiä sekä sähkö- ja putkitöitä. Lopulta siis löysimme itsemme keskeltä koko asunnon kattavaa ja alkuperäissuunnitelmaa paljon hintavampaa remonttia.

Alkuperäinen tarkoituksemme oli saada vuokralainen sisään jo täksi huhtikuuksi, mutta remontin paisumisesta johtuen tämä ei ollut mitenkään mahdollista. Nyt paiskimme lähes kaiken vapaa-aikamme töitä, jotta saisimme remontin valmiiksi tämän kuun aikana.

Mutta nyt on se ihana vaihe remontoinnissa menossa. Se vaihe kun saa tehdä uutta ja todella näkee kättensä jäljen. Se ihana, ”tämän vuoksi me tähän ryhdyttiin” –vaihe. Se ihana vaihe. Nyt saa jo laittaa uutta kalustetta pintaan, kun kaikki purku- ja pohjustustyöt on tehty. Keittiön kasaaminen oli yhtä juhlaa, samoin on ihana nyt katsella uutta keittiötä, uusia ovia ja karmeja ja upouutta maalipintaa. :) Ikean keittiöön olemme todella tyytyväisiä, siitä tuli tosi hyvännäköinen, kalusteiden laatukin on hyvää. Ihan turhaan niitä ennakkoluuloisena parjataan. Iksun keittiö on paljon muita halvempi siitä syystä että keittiö pitää itse suunnitteluohjelmalla suunnitella, materiaalit pitää itse kerätä varaston hyllyiltä, kalusteet pitää itse kuljettaa ja koota ja asentaa. Olen sitä mieltä että jos aikaa ja taitoa riittää, kannattaa valita Ikean keittiö. Omaan kotiimme valitsimme aikoinaan toisen, mutta nyt Ikea-kokemuksen jälkeen harkitsemme uudemman kerran kun seuraavaksi keittiötä laitamme.

Ennen tätä asuntoa olemme remontoineet kahta asuntoa. Ja nyt kun tämä remppa alkaa pian olla loppusuoralla, vaikka se onkin vienyt suuren osan vapaa-aikaamme (varsinkin mieheltäni) ja tehnyt lovea kukkaroomme, niin olen varma että ei mene kauaa että remonttikärpänen taas puraisee meitä. Hyvä niin, koska seuraava kohdekin on jo katsottuna: oma tuleva pesä, jonne pääsemme ahkeroimaan alkukesästi.



Alamme tässä pian tekemään lähtöä kohti kauppoja – viimeiset hankinnat remonttia varten on vielä tehtävä.

Tsemppiä muillekin remppahuumassa eläville! Kyllä se vielä valmiiksi tulee! :)